Hae tästä blogista

Ladataan...

maanantai 13. lokakuuta 2014

Metsä on nyt muotia!

Mene metsään! Sitäpä kannattaa nyt harrastaa meidän suomalaisten ja muidenkin. Meillä on Suomessa metsää vaikka kuinka, eniten varmaan maailmassa pinta-alaan verrattuna. Ja jos ei ole omaa metsää, kannattaa käyttää jokamiehen oikeutta oikealla tavalla. Ei metsässäkään voi tehdä mitä vaan, esim. sytyttää nuotiota ilman omistajan lupaa eikä kaataa puita, katkoa oksia tai kiskoa sammalta ja jäkälää. Mutta voi kävellä, marjastaa, sienestää, patikoida, havainnoida luontoa, lintuja, eläimiä. Metsässä voi aistia parhaiten vuodenajat. Mikä sen parempaa kuin puhdas luonto. Ja hoidettu metsä. Metsän parantava ja virkistävä vaikutus on nyt huomattu. Monet meistä ovat sen tienneet jo aikoja sitten. Mieli kohenee ja surut häviävät metsikköön. Metsä tuoksuu, huumaa ja se on jännittävä paikka. - Viikonlopun metsä-maaseuturetkellä tuli bongattua noin 200 joutsenta, 50 pohjoista hanhea, karpaloita, orakkaita. Ja paljon muuta mukavaa.
 
Metsän petoja ei kannata pelätä. Pelottavampaa on kaupunkien kaduilla. Jos pedot pelottaa, pistä pahanhajuista eli vanhaa hajuvettä, niin kaikki otukset kaikkoavat varmasti.  Tai hyttyskarkotetta. Yleensä pedot pelkäävät, jos pitää ääntä. - Itse metsäilen aika usein eli metsäkävelyt kuuluvat elämään jo lapsuudesta saakka. En ole silti mikään metsäläinen omasta mielestäni. Onhan kaupungissakin on kivat juttunsa! Elokuvat, teatteri, konsertit, harrastukset, kaupat ja ihmiset. Mutta metsä täydentää elämää mukavasti.






















 


 
 

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Vanha rakas äitini

Tänään ja huomenna on äitini nimipäivä. Hän on nyt vasta mielestäni vanha, koska on jo täyttänyt 85. Askel ei ole enää niin ripeä kuin ennen, mutta hyvin hän pääsee eteenpäin sisulla. Hän on parhain ja hauskin äiti, mitä minulla voi olla. Rohkea, reipas, sisukas ja aina yleensä iloinen. Järki hänellä on kuin partaveitsi ja muisti tosi hyvä. Jopa parempi kuin minulla.  Hänen viisauksiaan ja elämänohjeitaan on mukavaa kuunnella, vaikka aina emme ole yhtä mieltä aivan kaikesta. Monta hyvää käytännön ohjetta olen häneltä vielä tänäkin vuonna saanut. Onhan hän käynyt aikoinaan puutarha-alan ja kotitalousalan koulutuksen, mikä oli hyvin sopiva tulevalle maalaistalon emännälle. Ruoka, jonka hän tekee on edelleenkin todella herkullista ja maukasta. Hänellä on aika suuri talo ja hyvä puutarha, jonka hoitamisessa kuluu aika rattoisasti. Mummi on ollut aina hyvin vieraanvarainen ja sosiaalinen, joten suku, oma seurapiiri ja hovi, joka ympärillä pyörii, pitää hänet virkeänä. Mielipiteensä hän sanoo reippaasti ja avoimesti, mutta kaikkihan eivät siitä tietysti pidä, mutta mitäpä mummi enää tuossa iässä esittäisi muuta kuin on. Äiti-mummi seuraa yhteiskunnallista keskustelua ja ottaa kantaa joka asiaan. Hänen kanssaan voi keskustella kaikesta. Lehdet ja uutiset ovat päivittäin tärkeitä.
 
Elämä ei tietenkään aina ole ollut helppoa, mutta suruja ja murheita kun tulee jokaiselle. Mitäpä sitä liikaa murehtimaan, pitää elää tätä päivää ja nähdä hyvät asiat joka hetkessä. - Mummin elämänohjeet ovat kantaneet elämässäni. Hän ei jää suremaan liikaa ja puhuu avoimesti huolistaan ja suruistaan. Paras ystävä hänellä on teräväpäinen 87-vuotias tätini, joka myös asuu kotonaan. Vanhat ihmiset ovat elämän suola ja sokeri. He antavat elämään rikasta ulottuvuutta ja heidän auttamisensa tuo hyvää mieltä. Mielensäpahoittaja-elokuvankin  mukaan  viisaus asuu vanhoissa ihmisissä.
 
Äiti ja minä
 
 
 
 
 
Tätini lapsena  


 
 
 

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Ruskaa - autumn colors

Syksy on saapunut, sen näkee väreistä. Ruska-aika on hienoa aikaa. Kesä on takana, syksyä vielä edessä ja talvikin ehkä tulossa. Näissä väreissä on hyvä pysähtyä ja antaa mielen levätä. Aurinko sai kaiken näyttämään paljon kauniimmalta. Viikonlopun mökkireissun parhaat palat ovat lokakuun luonnon värit. Kesä on ihana, mutta ei syksykään paha ole.










tiistai 30. syyskuuta 2014

Pisan vuorella - Pisa mountain

Kävimme patikoimassa Pisalla. Pisan vuori tai vaara sijaitsee Nilsiän ja Juankosken rajamailla, taitaa kuulua Juankoskeen. Paikka on komea, aito metsäinen luonnontilainen metsäalue, joka suojeltiin 1993 Metsähallituksen toimesta. Nyt sinne on rakennettu näköalatorni tai oikeammin metallinen torni siirrettiin helikopterilla, joten maisemia näkee taas. Edellisestä käynnistä oli lähes 20 vuotta. Silloin maisemat näkyivät paremmin, kun puustoa ei ollut edessä. Tornista aukeaa maisemaa joka suuntaan. Opastus voisi olla parempi ja näkyvämpi ajotielle. Tornin ylin kerros ei ole kovin mukava, kun läpinäkyvä ritilikkö tuntuu huteralta jalkojen alla. Mutta  maisemien takia kestää pientä pelkoakin.

Patikointireittejä on eri mittaisia, pari lyhyempää, mutta niillä polut ovat aika täynnä kiviä ja puiden juuria, joten kävelysauvat olivat tarpeen. Pisin reitti menee sitten Lastukoskelta Pisan lammen ympäri ja takaisin.  - Onneksi ei ollut hirvikärpäsiä!