Annin aatoksia

PÖÖÖ! Peikko Pöö. Pikkuveljelläni oli lapsuudessa sen niminen peikko eli peikko Pöö. Se oli itse tehty, aika iso kankainen peikkomainen otus. Teimme sen siskoni ja äidin kanssa hänelle joululahjaksi. Se näkyy olevan vieläkin äidilläni tallessa. Veljeni tykkäsi aika paljon siitä peikosta. Raitakankainen, isot nappisilmät ja musta tukka villlangasta ja suuri suu. - Tämä lama on kuin peikko pöö. Hyppää joka nurkasta esiin, ensin se pelottaa, mutta nyt siihen alkaa jo tottua. Lama on lama, ei voi mitään. Eteenpäin pitää mennä silti, sano mummo lumessa.

Kaupunkimme erään suuren koulun rehtori on joutunut median hampaisiin, kun piti suureelliset syntymäpäivät ja tarjosi suurelle joukolle iltajuhlan, joka varmaan maksoi maltaita. Jälkeen päin tuli kuitenkin selitys, että kyllä hän maksoi omien ystävien ja sukulaisten juhlat. No - laskuhan tulee aina jälkeen päin, joten pakkohan se oli maksaa. Lisäksi pienen kaupunkilehden toimittajapersoona iski rehtorin koviin matkakuluihin, jotka olivat jopa kymmeniä tuhansia vuodessa. Luulen, että tuo määrä matkoja tuli todellisuudessa maksamaan paljon enemmän, koska tuskin rehtori oli siellä yksin. Mitähän hyötyä koulutukselle on muuten matkustaa vaikkapa toiselle puolelle maapalloa Uuteen Seelantiin? Tai Koreaan? En voi ymmärtää. Pahin moka rehtorilla oli se, kun hän lipsautti paikallisen lehden syntymäpäivähaastattelussa, että on mukavaa kun pääsee hänen asemassaan matkustamaan paikkoihin, jonne ei muuten pääsisi - niin muistiko hän että julkisilla eli meidän veronmaksajien varoilla matkustelee.

Tässäpä yksi tavallinen aamulenkki vanhan koiramme (kohta 17 v!) kanssa kodin lähellä. Siellä se ikäneito tulee perässä. Tämä vanha puutalo on entinen maaseurakunnan pappila, nykyinen nuorisotalo. Takaisin kotipihan puutarhaan, jossa on kesän viimeinen omppu.

Jos olisin pappi ja pitäisin puheen nuorelle parille, kertoisin onnistuneen avioliiton salaisuudeksi sen, että sitä pitää hoitaa kuin yhteistä yritystä. Tietysti minulla on vain omakohtainen yli kolmenkymmenen vuoden kokemus avioliitosta. Ja kokemus vielä yhteisestä perheyrityksestä. Ne voi oikein hyvin yhdistää. On tyyntä ja myrskyä, tulee menetyksiä ja voittoa. Virheitä tulee tehtyä, mutta niistä pitää oppia. Eikä pidä pienistä masentua.  Pienistä sanomisista ei pidä suuttua eikä välittää. Vuodet ovat kovin erilaisia. Tulosta tulee tai ei tule. Välillä on porukkaa enemmän ja välillä ollaan kaksin. Työssä pitää huomioida kaikki osapuolet, pitää suunsa supussa, varoa sanomisiaan, kunnioittaa toisten näkemyksiä, yrittää olla ahkera ja huolellinen. Toiselle pitää antaa tilaa ja vapautta omiinkin menoihin.  Samat asiat pätevät avioliittoon. Tunteita pitää olla mukana, mutta järki päässä ja jalat maan pinnalla. Talonpoikaisjärki auttaa monessa asiassa. Sisulla ja ahkeruudella viedään monta

Lama tulee, se on kuin mantra uskovaisten pylväsmainoksesssa. Odotamme suurella jännityksellä, mitä tulee. Perheemme yrityshistorian aikana tämä on jo kolmas lama. 90-luvun lamasta selvisimme hyvin - töitä tuli jopa lisää. 2000-luvun lama oli vaikeampi, siitäkin selvisimme, mutta nyt lama tuntuu aivan toisella tavalla, eli se tosiaan tuntuu. Yritykset eivät investoi ulkomaisiin toimeksiantoihin, nyt ollaan varovaistakin varovaisempia. Mutta - niin kauan kuin on ruokaa ja katto pään päällä, ei viitsi valittaa. Kulutustaan voi aina vähentää kaikelta varalta, vaikka tiedämme, että sehän se juuri syventää lamaa. Kierrättää voi kaappien sisällykset uudestaan. Kaupastahan ei loppujen lopuksi tarvitse kuin ruuan. Lapsetkin pärjäävät jo omillaan. Onneksi emme elä enää niitä aikoja kuin sata vuotta sitten, kun ukkini ukki oli valtiopäivämies ja hän kirjoitti kirjeissään kotiin itäiseen Suomeen perheelleen kevättalvella: onko paljon nälkään kuolleita?! Nuo lukuisat isoukin kirjeet ovat minulla k

Puutarhassani ja kasvihuoneessani riittää pitkälle syksyyn väriä ja satoa. Ensimmäisen vuoden kokeilut kasvihuoneessa tuottivat runsaasti tomaatteja ja valtaisat auringon kukat.  

                                                    Maisema tornista Siilinjärven suuntaan. Siellä suunnalla näkyy uusi Kallan siltojen rakennustyömaa.                                                            Etualalla golfkentän viheriöalue.                                                   Pohjois-Kallaveden saaristoa taustalla.                                                   Tuolla näkyy oman kotipaikkani niemi.                                                    Laivon saari ja Niuvan sairaalan pellot.                                                                  Puijonlaakson tornitaloja.                                                             Taustalla yliopisto ja Technopolis.                                                                   Sinne kiiruhdan päivisin töihin. Kuopion keskusta Puijon tornista 18.9.2011.                                                                            Meidän kuopiolaisten ylpeys on Puijon torni. Sinne viemme vier

Perjantai-iltapäivän pohdintaa...mikä on hiilijalanjälkeni? Joo - ei näy lattialla, mutta tuskin on koko ajan mielessä, mitä jätän maapallolle jälkeeni. Mielestäni vielä tärkeämpää on se, mitä minä ihmisenä jätän jälkeeni, mitä muut muistavat minusta, millaisena ihmisenä minut tunnetaan, miten kohtelen perhettä, läheisiä, ystäviä, tuttavia, naapureita. Yleensäkin se on tärkeämpää, millainen ihminen olen ja mitä olen saanut aikaan. Tottahan pitää ajatella kulutustaan, ettei tuhlaa turhaan, eikä tee turhia matkoja, niin mikä on sitten turha matka? Joka paikkaan ei pääse yleisillä kulkuneuvoilla. Kuluttaahan junakin ja bussit ne vasta saastuttavat, mutta eipä ole aina aikaa kävellä, pyöräillä tai mennä hevosella vaikkapa Helsinkiin - olisihan se niin ekologista.

                                                            Koitere- Ilomantsi                                                                                                                                                Koitereen hiekkarantaa Koitereen kauneutta                                                                                                                                                   Koita-joki                                                        Koita-joen kaunista syyskuun maisemaa                                                                         Iljansuo-alue. Iljansuo - Ilomantsi Iljansuon ruskaa aamulla.                                                   Mummilan vanha sauna ja kaivo.                                                Huhuksen tanssilavasta olen kuullut monta tarinaa.                                                        Kylän ortodoksinen kirkko.                                                   Huhuksen kylätalo, entine